Kissanpuurojehti

Nyt kun kevät ja kesä ovat menneet suht koirapainotteisissa merkeissä, ajattelin, että olisi kiva huomioida kattuksiakin vähän enemmän. Ehotin Mikolle josko tekisimme nykyisen kiipeilypuun tilalle jonkin hieman tukevamman ja sisustukseen sopivamman version, ja Miksuhan yllätyksekseni innostui ideasta. Itsehän toimin projektissa lähinnä suunnittelijana, projektipäällikkönä, työnjohtajana, pintakäsittelijänä yms. ja Mikko saa hoitaa sit sen kasauspuolen. ;)

Nykyinen puu olohuoneessa.

Nykyisen kiipeilypuun saimme Jallun edellisiltä omistajilta "kaupanpäällisinä". Salapoliisityön myötä bongasin tämän olevan zooplussastakin löytyvä Atlas-raapimispuu. Valitettavasti meillä on niin korkeat huoneet, että edes pisimmilleen säädettynä puu ei yllä kunnolla kattoon. Tämän vuoksi puu on aikalailla heiluvainen, varsinkin kun korkeuksiin kapuaa 8 kiloa Jallua... Tietty olisi mahdollista laittaa tuonne säätöosan päälle vain jokin kapula kiilaksi, mutta miksi tehdä asiat helpoimman kautta? ;) Lisäksi Jallu alkaa olla jo niin massiivisessa kunnossa, että pelkään sen jonain päivänä tippuvan läpi tuosta lempinukkumispaikkanaan pitämästä riippumattokupista.

Suunnittelemamme raapimapuu tulisi olemaan hieman jykevämpi, johon tehdään liimapuulevystä tasot ja nukkumakoppi. Ensin suunnittelin vain maalavani tasot, mutta jottei leikin tiimellyksessä puusta lentele kissoja ajattelin kuitenkin laittaa tasoihin jotain karkeaa mattoa tarttumapinnaksi. Ylin taso jatkuisi oviaukon yli nurkkaan, ja nurkasta alas tulisi jonkinsortin portaat. Pylväiksi ajattelin katkoa mökiltä puunrankoja, joihin pyöritetään sisalnarua. Ohessa kaunis luonnos puusuunnitelmasta.

1. Puun tasojen mitat oven vieressä voivat olla n. 40-45cm x 100cm, jolloin kulkeminen ei vielä meillä immeisillä hankaloidu.

2. Tasojen väliin tulee "portaat" helpottamaan kulkemista, en tiedä tuleeko tuohon askelmat vai pyöritetäänkö siihen narua.

3. Nukkumakoppi tirkistelyaukolla. Kuinkahan iso laari tuosta pitää tehdä että Jallu mahtuu sinne? :D

4. Ylähylly, joka jatkuu oviaukon yli olohuoneen nurkkaan.

5. Impin todennäköinen kyttäyspaikka.

6. Ylähyllyltä tulee jonkinmoiset portaat lattialle.

7. Mikon näkemys kulmaraudasta.

Vähän jännää! Toivottavasti projekti myös toteutuu eikä jää vain suunnitteluasteelle. :)

Rokotuksia ja hammaskiveä

Maanantaina käytiin nappaamassa Lyytille tehoste- ynnä rabiesrokote. Sain jo aiemmin muilta koiranomistajilta infoa nykysuosituksesta, että rabiesrokote otettaisiin vasta joku aika tehosterokotteen jälkeen. Eläinlääkärikin tarjosi tähän mahdollisuutta, mutta päädyimme ottamaan koko satsin yhdellä kertaa jottei enää tälle kesälle tarvisi eläinlääkärissä laukkoa (sormet ristissä).

Vihtori oli myös mukana näyttämässä purukalustoa, sillä toinen yläkulmahammas on alkanut taas kerätä hammaskiveä äidin ahkerasti suorittamasta hammashuollosta huolimatta. Papparaiselta putsattiin purukalusto viimeksi viime syksynä, ja koska hammaskiveä oli kertynyt vain yhteen hampaaseen päätettiin rauhottamisen sijaan yrittää merileväjauheella alkaa pehmittää tuota kikkaretta, josko sen saisi sitten vaikka itse rapsutettua irti. Paappa pitäisi nimittäin lähteä viemään Ouluun hammashuoltoon, sillä täällä ei löydy välineitä elvyttämiseen jos sydämen kanssa tuleekin jotain ongelmaa rauhottamisen aikana. Jos nuo hampaat alkavat nyt vaivata enemmän ja Ouluun päin pitää suunnata, niin samalla kannattaisi kuulema käydä myös ultraamassa sydäntä, jotta saataisiin tarkemmin tietää mikä siellä sivuääntä aiheuttaa ja näin myös täsmälääkitys ongelmaan. Vielä näyttivät hampaat kuitenkin ihan toimivilta ja lääkityksetkin ovat tehonneet, joten tarkkailemme tilannetta!

Otin nyt tämän viikon "lomaa" joten olimme alkuviikon vanhempieni ja siskonpojan ynnä hurttien kanssa mökillä metsätalkoissa. Vihtori pääsi myös viileän päivän kunniaksi jokakesäiseen kylpyyn, ja pappa oli varsin tuuhean näköinen pesun jälkeen. Harmi etten älynnyt ottaa niistä erityisen tuuheista villahousuista kuvaa! :) Lyytikin on nyt vähän vähentänyt Vihtorin retuuttamista, liekkö tehnyt vanhus tarpeeksi useasti selväksi ettei jaksa könyämistä kuin tiettyyn pisteeseen saakka. Tosin välistä näkee myös Vihtorin hakevan Lydeä temuamaan, ja onpa vaari myös vuorostaan lupsuttellut neidin naamaakin. Elo alkaa pikkuhiljaa tasaantua, ja Lyytillä ei ole tullut sisällekään vahinkoja pitkään aikaan!

Lyrtsä viettää siestaa.

Vaari on pesun jäljiltä varsin tuuhea (ja epäileväinen?)

Koiraisaa mökkeilyä

Laskeskeltiin Mikon kanssa mökkikirjasta, että tänä kesänä ollaan jo oltu tähän mennessä enemmän saaressa mökkeilemässä entä viime kesänä yhteensä. :) Yksi iso tekijä on ollut tietty Lyyti, jota on huomattavasti helpompi opettaa sisäsiistiksi mökillä entä kerrostalon toisesta kerroksesta käsin. Vielä sattuu helposti vahinkoja, mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan! Vihtori-vaarikin nauttii mökkeilystä, kunhan vain ei liian lämpimäksi mene kelit. Tosin näiltä näkymin nuo helteet taitaa olla jo kärsitty tältä kesältä? ;)

Lyyti on nyt alkanut vaihtaa hampaita, ja on jo korkea aikakin päästä eroon noista naskaleista. Käsien pureskelu on ärsyttävä tapa, etenkin neulanterävien hampaiden kanssa. Tätäkin tapaa on yritetty kitkeä pois vaihtelevin tuloksin. Nykyisin Lylle tosin harvemmin nakertelee minua tai Mikkoa, mutta muut hoivaamaan erehtyvät tuntuvat olevan tulilinjalla.

Torstaina olin satavarma, että Jallu olisi raapaissut Lyytiä silmästä. Koira kulki toinen silmä sirrillään ja olimme näkevinämme silmän pinnassa jonkinlaisen naarmun. Itse kerkesin tämän asian kanssa vähän krhmh itkeskelläkin ynnä vaivata kuntamme eläinlääkäristöä... Paniikki tosin osoittautui turhaksi, nokosten ja ulkoilun jälkeen silmä pysyi taas normaalisti auki eikä se vuotanut tai aristanut. Myöskin tämä havaitsemani "naarmu" oli mystisesti hävinnyt, liekkö siellä vain rähmä pyörinyt silmän pinnalla. Pienimuotoista hätävarjelun liioittelua? :D

Laitan loppuun kuvasatoa tämän kesän mökkireissuilta. On tuo Lyyti vain jo kasvanut, vaikka omasta mielestä se on vielä ihan vauva!

Tervehdys!

Ja tervetuloa!

Päätin nyt perustaa blogin joka pääsääntöisesti käsittelee perheemme eläinkatrasta. Ajattelin, että täältä kaikki kiinnostuneet voivat lukea vähän meidän ja paljon eläintemme kuulumisia. Huolestuttavasti nimittäin näytti siltä, että elukat alkoivat pienin liikkein hiipiä myös yritykseni blogiin, joten katsoin parhaaksi säästää enimmät löpinät tänne.

Toivottavasti viihdytte ja myöskin palaatte! :) Vinkkejä ja ohjeita niin koirien kuin kissojenkin saralla otetaan auliisti vastaan!