Keltanokat mätsäreissä

Keskiviikkona 20.2. järjestettiin Laivakankaalla Match Show, ja vaikka kauheasti jännättikin niin pitihän meidän päästä myös osallistumaan. :) Aikas keltanokkia oltiin niin minä kuin Lydekin, sain kyllä ystävältäni Sannalta Oulun reissulla tarkempaa ohjeistusta mitä tuleman pitää mutta siihen minun kokemus mätsäreistä sitten jäikin!

Lyde sai kyllä tuomarilta kehuja, että on kaunis koira. Treeniä tarvitaan vielä rutkasti, ehkä enemmän minä kuin Lyyti... Ei se esittäminen nimittäin ollut mitään kovin ammattitaitoista. ;) Saimme siis sinisen nauhan, eikä sitten lopulta sijoituttu olleskaan. Mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla menee paremmin, nyt on ainakin itsellä tiedossa millaista siellä on ja mitä tarttee kehittää! Lyde oli aluksi hieman shokissa koirapaljoudesta ja esitti turhankin kärkkäästi tervehdyksiä ja vastalauseita minun jalkojen suojista, mutta lopulta rauhoittui ensimmäisen kehäpyörähdyksen jälkeen.

Ammattitaitoiset otteet ja Lydekin töröttää väärään suuntaan. ;)

Oli kyllä varsin mukavaa, mennään kyllä ehottomasti toistekin! Oltiin molemmat sitten illalla ihan poikki, Lyde retkotti milloin missäkin kyljellään kuorsaten ja sai sitä itsekin painua pehkuihin hyvissä ajoin.

Ai niin, kasvattajan peruskurssilla käytiin ja myöskin päästiin lopputentti läpi! Jee! Onpa ainakin pidemmäksi aikaa iltalukemisia tuossa kansiossa, sen voin kertoa. :)

Puuroa ja pötköttelyä

Lyyti ja kissat tuntuvat kähisevän koko ajan keskenään, mutta kun näitä omia kuvia koneelta pläräilee niin on täällä välistä ihan auvoisaakin. Impikin on viime aikoina alkanut ihan vapaaehtoisesti lähestymään Lylleä ja iltaisin kun mennään nukkumaan on tällä tapana käydä puskemassa sängyssä lötköttävää koiraa kuonoon. Useammin kuin kerran olen myös yllättänyt koko poppoon sängystä nukkumasta.

Lyde ja laserkaksoset.

Lyyti ja erittäin iloinen Jallu.

Jallun paikka laumahierarkiassa on "tyyny".

Ja tästäkin sopeutumisesta olen vetänyt paniikit niin yhdistelmistä Vihtori-Jallu, Jallu-Impi kuin Jallu-Impi-Lyytikin, ja kaikki on sujunut ihan mallikkaasti. No paitsi tietty Vihtori ei kovin lämpimissä väleissä ole kissojen kanssa, johtuen siitä ettei se ole meillä enää paljoa aikaa viettänyt ja Jallu onnistui puolikuuron papparaisen säikyttämään muutaman kerran hiippailuillaan.

Lauantaina sain vihoin viimein keitettyä Lyytille Yrjölän puuroa tällä ohjeella. Tarkoitus on syöttää tuota vain nappuloiden lisänä. Maitojauheen jätin pois ja hirssisuurimoita ei meidän lähikaupasta löytynyt, katsotaan josko saisi sitä hirssiä sitten seuraavaan satsiin. Itse sekoitin tuohon raakaa naudan paistijauhelihaa ja löin pieninä annoksina pakastimeen. Jossakin taas sanottiin että liha pitäisi keittää eikä raakaa lihaa saisi missään nimessä antaa. Onko muilla asiasta kokemuksia? Itse olen käsittänyt ettei nauta ainakaan olisi raakana koiralle pahaksi, ja nuo Lyden annokset käyvät kuitenkin vielä pakastimen kautta. Mutta ainaskin on tuntunut neidille mössö uppoavan. :)

Lydelle vähän puuroa.

Tulevana viikonloppuna minä jätän Mikon vahtimaan elukoita ja suuntaan itse Ouluun. Lähden ystäväni Sannan kanssa koirankasvattajan peruskurssille, vähän jänskää! Ei tarvihe sitten kenenkään huolehtia, näillä tiedoilla ja taidoilla ei tosiaan ole tarkoitus alkaa pentuja suunnittelemaankaan. Katsotaan mahdollisesti sitten tulevaisuudessa! ;) Sain myös tiedon että tällä perällä järjestetään tässä kuussa mätsärit, pitänee lähteä Lyden kanssa harjoittelemaan näyttelytaitoja kun neiti sai niin komean näyttelypannan ja -taluttimenkin! :)

Mykkäkouluilijoiden kuulumisia

Blogin päivittäminen loppui sitten kuin kanan lento, mutta yritetäänpä nyt tehdä pienimuotoista paluuta. :) Täällä päässä on kaikki mennyt hyvin, Lyytistä on kasvanut potra tyttö, Jallun muutos Jabba the Hutiksi näyttää väistämättömältä ja Impi hoitaa riehumisen kaikkien muidenkin puolesta.

Vihtori puolestaan kiidätettiin itkun ja porun kanssa päivystykseen toissa lauantaina. Äitini soitti perjantaina ettei papparainen kävele kunnolla, eikä ruoka ja juomakaan maistunut. Lauantaiaamuna körötimme koko perhe silmät turvoksissa Tornioon päivystävälle eläinlääkärille. Hän kuitenkin lohdutti meitä ettei vielä olisi tarvinut Vihtorin takia itkeä, pappa on hyvässä kunnossa ikäisekseen vaikka takajaloissa/lonkissa kuulemma on mahdollista nivelrikkoa. Vihtorille määrättiin parin viikon Metacam-kuuri, ja katsellaan sitten sen jälkeen vointia uudelleen.

Laitan lopuksi kuvia tuolta Joulun tienoilta, kun ei tähän hätään ole uudempiakaan näpsitty. :)

Lyde treenaa nätisti seisomista. Vähän näyttäis olevan hyppäysvalmiudessa kuitenki. :)

Vihtorilla paleli tassuja, joten papparainen tyytyi vain kuikkimaan tilannetta kuistilta.

Lyllykkä ja Annukki. Isosiskon mukaan minulla on tässä "äidillinen katse", phah. :D

Mitenkäs muilla immeisillä on vuosi alkanut? :)

Kissanpuurojehti, osa II

Kissanpuurojehti on onnistuttu viemään hieman eteenpäin luonnonpuupylväiden osalta. Sain isäukolta luvan kaadattaa mökiltä muutaman sopivan paksusen lepän, ja laitoinkin Mikon ja siskonpoikani hommiin. ;) He kaatoivat puut ja pätkivät noin metrin mittaisiksi paloiksi, joita sitten siskonpojan kanssa kuorimme. Tietty isä oli unohtanut mainita ja minä vain ylipäänsä unohtaa, että lepästä lähtee aikas voimakkaasti väriä...

Herkkukäsi Edvard

Puunpätkät aseteltiin sitten kauniisti kuivumaan leikkimökin seinää vasten. Vielä tässä vaiheessa olimme myös tiedottomia siitä, että puut olisi kannattanut käydä viruttamassa väylässä, sillä kuivuessaan niistä tuli vielä ruskeampia entä noista minun kourista. Ja tietty olisi voinut asetella ne jonnekin varjoon kuivumaan, suora auringonpaahde sai suurimman osan pätkistä halkeilemaan käyttökelvottomiksi. Tiedetäänpä ens kerralla, nyt saa isä hienoja valmiiksi kuorittuja savustuspuita aimo kasan! Onneksi noita pätkiä oli kuitenkin noin viittä kissanpuuta varten, joten saimme muutaman käyttökelpoisenkin rangan...

Osa pätkistä ennen kadehdittavaa rusketusta ja tuhoisaa halkeilemista.

Nyt meillä makaa viisi lepänpätkää makuuhuoneen lattialla. Saa nähdä milloin homma taas tästä etenee. :D

Kissanpuurojehti

Nyt kun kevät ja kesä ovat menneet suht koirapainotteisissa merkeissä, ajattelin, että olisi kiva huomioida kattuksiakin vähän enemmän. Ehotin Mikolle josko tekisimme nykyisen kiipeilypuun tilalle jonkin hieman tukevamman ja sisustukseen sopivamman version, ja Miksuhan yllätyksekseni innostui ideasta. Itsehän toimin projektissa lähinnä suunnittelijana, projektipäällikkönä, työnjohtajana, pintakäsittelijänä yms. ja Mikko saa hoitaa sit sen kasauspuolen. ;)

Nykyinen puu olohuoneessa.

Nykyisen kiipeilypuun saimme Jallun edellisiltä omistajilta "kaupanpäällisinä". Salapoliisityön myötä bongasin tämän olevan zooplussastakin löytyvä Atlas-raapimispuu. Valitettavasti meillä on niin korkeat huoneet, että edes pisimmilleen säädettynä puu ei yllä kunnolla kattoon. Tämän vuoksi puu on aikalailla heiluvainen, varsinkin kun korkeuksiin kapuaa 8 kiloa Jallua... Tietty olisi mahdollista laittaa tuonne säätöosan päälle vain jokin kapula kiilaksi, mutta miksi tehdä asiat helpoimman kautta? ;) Lisäksi Jallu alkaa olla jo niin massiivisessa kunnossa, että pelkään sen jonain päivänä tippuvan läpi tuosta lempinukkumispaikkanaan pitämästä riippumattokupista.

Suunnittelemamme raapimapuu tulisi olemaan hieman jykevämpi, johon tehdään liimapuulevystä tasot ja nukkumakoppi. Ensin suunnittelin vain maalavani tasot, mutta jottei leikin tiimellyksessä puusta lentele kissoja ajattelin kuitenkin laittaa tasoihin jotain karkeaa mattoa tarttumapinnaksi. Ylin taso jatkuisi oviaukon yli nurkkaan, ja nurkasta alas tulisi jonkinsortin portaat. Pylväiksi ajattelin katkoa mökiltä puunrankoja, joihin pyöritetään sisalnarua. Ohessa kaunis luonnos puusuunnitelmasta.

1. Puun tasojen mitat oven vieressä voivat olla n. 40-45cm x 100cm, jolloin kulkeminen ei vielä meillä immeisillä hankaloidu.

2. Tasojen väliin tulee "portaat" helpottamaan kulkemista, en tiedä tuleeko tuohon askelmat vai pyöritetäänkö siihen narua.

3. Nukkumakoppi tirkistelyaukolla. Kuinkahan iso laari tuosta pitää tehdä että Jallu mahtuu sinne? :D

4. Ylähylly, joka jatkuu oviaukon yli olohuoneen nurkkaan.

5. Impin todennäköinen kyttäyspaikka.

6. Ylähyllyltä tulee jonkinmoiset portaat lattialle.

7. Mikon näkemys kulmaraudasta.

Vähän jännää! Toivottavasti projekti myös toteutuu eikä jää vain suunnitteluasteelle. :)

Rokotuksia ja hammaskiveä

Maanantaina käytiin nappaamassa Lyytille tehoste- ynnä rabiesrokote. Sain jo aiemmin muilta koiranomistajilta infoa nykysuosituksesta, että rabiesrokote otettaisiin vasta joku aika tehosterokotteen jälkeen. Eläinlääkärikin tarjosi tähän mahdollisuutta, mutta päädyimme ottamaan koko satsin yhdellä kertaa jottei enää tälle kesälle tarvisi eläinlääkärissä laukkoa (sormet ristissä).

Vihtori oli myös mukana näyttämässä purukalustoa, sillä toinen yläkulmahammas on alkanut taas kerätä hammaskiveä äidin ahkerasti suorittamasta hammashuollosta huolimatta. Papparaiselta putsattiin purukalusto viimeksi viime syksynä, ja koska hammaskiveä oli kertynyt vain yhteen hampaaseen päätettiin rauhottamisen sijaan yrittää merileväjauheella alkaa pehmittää tuota kikkaretta, josko sen saisi sitten vaikka itse rapsutettua irti. Paappa pitäisi nimittäin lähteä viemään Ouluun hammashuoltoon, sillä täällä ei löydy välineitä elvyttämiseen jos sydämen kanssa tuleekin jotain ongelmaa rauhottamisen aikana. Jos nuo hampaat alkavat nyt vaivata enemmän ja Ouluun päin pitää suunnata, niin samalla kannattaisi kuulema käydä myös ultraamassa sydäntä, jotta saataisiin tarkemmin tietää mikä siellä sivuääntä aiheuttaa ja näin myös täsmälääkitys ongelmaan. Vielä näyttivät hampaat kuitenkin ihan toimivilta ja lääkityksetkin ovat tehonneet, joten tarkkailemme tilannetta!

Otin nyt tämän viikon "lomaa" joten olimme alkuviikon vanhempieni ja siskonpojan ynnä hurttien kanssa mökillä metsätalkoissa. Vihtori pääsi myös viileän päivän kunniaksi jokakesäiseen kylpyyn, ja pappa oli varsin tuuhean näköinen pesun jälkeen. Harmi etten älynnyt ottaa niistä erityisen tuuheista villahousuista kuvaa! :) Lyytikin on nyt vähän vähentänyt Vihtorin retuuttamista, liekkö tehnyt vanhus tarpeeksi useasti selväksi ettei jaksa könyämistä kuin tiettyyn pisteeseen saakka. Tosin välistä näkee myös Vihtorin hakevan Lydeä temuamaan, ja onpa vaari myös vuorostaan lupsuttellut neidin naamaakin. Elo alkaa pikkuhiljaa tasaantua, ja Lyytillä ei ole tullut sisällekään vahinkoja pitkään aikaan!

Lyrtsä viettää siestaa.

Vaari on pesun jäljiltä varsin tuuhea (ja epäileväinen?)

Koiraisaa mökkeilyä

Laskeskeltiin Mikon kanssa mökkikirjasta, että tänä kesänä ollaan jo oltu tähän mennessä enemmän saaressa mökkeilemässä entä viime kesänä yhteensä. :) Yksi iso tekijä on ollut tietty Lyyti, jota on huomattavasti helpompi opettaa sisäsiistiksi mökillä entä kerrostalon toisesta kerroksesta käsin. Vielä sattuu helposti vahinkoja, mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan! Vihtori-vaarikin nauttii mökkeilystä, kunhan vain ei liian lämpimäksi mene kelit. Tosin näiltä näkymin nuo helteet taitaa olla jo kärsitty tältä kesältä? ;)

Lyyti on nyt alkanut vaihtaa hampaita, ja on jo korkea aikakin päästä eroon noista naskaleista. Käsien pureskelu on ärsyttävä tapa, etenkin neulanterävien hampaiden kanssa. Tätäkin tapaa on yritetty kitkeä pois vaihtelevin tuloksin. Nykyisin Lylle tosin harvemmin nakertelee minua tai Mikkoa, mutta muut hoivaamaan erehtyvät tuntuvat olevan tulilinjalla.

Torstaina olin satavarma, että Jallu olisi raapaissut Lyytiä silmästä. Koira kulki toinen silmä sirrillään ja olimme näkevinämme silmän pinnassa jonkinlaisen naarmun. Itse kerkesin tämän asian kanssa vähän krhmh itkeskelläkin ynnä vaivata kuntamme eläinlääkäristöä... Paniikki tosin osoittautui turhaksi, nokosten ja ulkoilun jälkeen silmä pysyi taas normaalisti auki eikä se vuotanut tai aristanut. Myöskin tämä havaitsemani "naarmu" oli mystisesti hävinnyt, liekkö siellä vain rähmä pyörinyt silmän pinnalla. Pienimuotoista hätävarjelun liioittelua? :D

Laitan loppuun kuvasatoa tämän kesän mökkireissuilta. On tuo Lyyti vain jo kasvanut, vaikka omasta mielestä se on vielä ihan vauva!